Heritage - Hästens through the centuries | Hästens

Vuoden 1839 joulu oli surullinen pienessä talossa Örebron liepeillä asuneelle 9-vuotiaalle Pehr Adolfille ja hänen kuudelle sisarukselleen. Heidän isänsä Johan Janson oli juuri kertonut lapsille, että heidän äitinsä oli menehtynyt. Ajat olivat kovat. Elämä 1800-luvun Ruotsissa oli köyhää, ja kolmannes väestöstä lähti Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. Pehr Adolfin isä päätti jäädä Ruotsiin. Hän valisti kasvavia lapsiaan sekä käsityö- että kaupankäyntitaitojen tärkeydestä:

”TOIVON TEILLE PAREMPAA ELÄMÄÄ KUIN ITSELLÄNI ON OLLUT. OPETELKAA HALUAMANNE AMMATTI JA KEHITTYKÄÄ SIINÄ TAITAVIKSI, JOTTA VOITTE TARJOTA IHMISILLE JOTAKIN, MITÄ HE TARVITSEVAT. NÄIN PYSTYTTE AINA PITÄMÄÄN HUOLTA TEILLE TÄRKEISTÄ IHMISISTÄ.”

Pehr Adolfista kasvoi kunnianhimoinen nuori mies, joka halusi satulamestariksi. Tämä päätös muutti paitsi hänen oman elämänsä myös hänen lastensa ja tulevien sukupolvien elämiä. Pehr Adolfista tuli 18-vuotiaana satulasepän oppipoika, ja hän opetteli valmistamaan upeita satuloita ja valjaita ruotsalaisesta nahasta.

Neljä vuotta myöhemmin, 22.3.1852, Ruotsin kuningas myönsi hänelle satulamestarin arvonimen. Satuloiden ja valjaiden valmistuksen lisäksi satulasepän tehtäviin kuului hienojen hevosenjouhipatjojen ja nahkatavaroiden valmistus. Taitavimmat käsityöläiset osasivat valmistaa näitä tavaroita erittäin tarkasti mutta myös erittäin nopeasti. He suhtautuivat työnsä laatuun intohimoisesti.

Pehr Adolf saattoi tuntea ylpeyttä siitä, että oli toteuttanut oman ja isänsä unelman. Pian tämän jälkeen hän avioitui elämänsä rakkauden, Elisabeth Charlotta Carolina Almbladin kanssa. Myöhemmin pariskunta muutti lapsineen pieneen Hedin kylään Köpingin ulkopuolelle. Perheeseen oli syntynyt kolme lasta: Adolf Fredrik, Ida Elisabeth ja Per Thure. Molemmat pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä ja ryhtyivät satulasepiksi. Adolf Fredrik luopui myöhemmin satulasepän urasta ja siirtyi politiikkaan. Hän oli aikaansa edellä ja kampanjoi aktiivisesti ja intohimoisesti sukupuolten tasa-arvon puolesta.

Per Thure huolehti suvun mestariperinteiden viemisestä eteenpäin ja siirtyi satulaliiketoiminnan johtoon vuonna 1885. Tuohon mennessä kehitystä oli tapahtunut paljon, sillä suvun periaatteena oli, että jokaisen sukupolven tuli kehittyä edellistä paremmaksi voidakseen elättää läheisensä.
Per Thure oli saanut saman kasvatuksen kuin isänsä, joten hän sopeutui nopeasti ajan muutoksiin ja päätti viisaasti keskittyä hevosenjouhipatjojen, -istuimien ja -tyynyjen valmistukseen, kun ensimmäinen maailmansota toi ensimmäiset autot Ruotsiin.

Per Thure ja hänen poikansa David Janson edistivät satulamestariperinnettä valmistamalla satuloita ja valjaita ja laajentamalla suvun liiketoimintaa entistä enemmän sänkyjen valmistukseen. Autojen yleistymisen myötä Janson ennakoi, että kuljetustavat muuttuisivat. Siksi hän päätti vuonna 1917 keskittyä pelkästään sänkyjen valmistukseen. Hänen taiteellinen serkkunsa Paul Janson piirsi Hästensin ensimmäisen logon saman vuoden juhannuksena.

Yrityksen nimessä on hevonen (häst tarkoittaa ruotsiksi hevosta) kunnioituksena suvun satulamestariperinteille, ja siitä on tullut Hästensin tunnusmerkki. Samana vuonna ensiluokkaisten raaka-aineiden saatavuudesta oli pulaa. Hevosenjouhi oli aina ollut sänkyjen tärkein pehmustemateriaali, mutta nyt laadukasta jouhta oli vaikeaa saada riittävässä määrin käsintehtyjen laatusänkyjen kysynnän täyttämiseksi. Jouhet on valikoitava huolellisesti sekä pestävä, keitettävä, kehrättävä, kuumennettava ja puhdistettava tarkasti, jotta niihin saadaan oikeat ominaisuudet. Janson ja hänen isänsä ratkaisivat ongelman perustamalla oman tehtaan hevosenjouhien käsittelyyn. Näin he huolehtivat siitä, että Hästensin laatu säilyi.

David Janson muisteli: ”Isäni oli perinteinen käsityöläinen, ja hänelle laatu ja käsityötaito olivat lähes pyhiä käsitteitä. Tämän asenteen hän iskosti paitsi minuun myös kaikkiin yrityksen työntekijöihin. Valmistamme tuotteita, jotka saavat osakseen asiakkaan kunnioituksen. Tämä on aina ollut ohjenuoramme. Noihin aikoihin satulamestarin työolot eivät olleet loistokkaat, eikä tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Päin vastoin itse asiassa. Mietimme, miten laajentaa kapea-alaista toimintaamme. Kannattaisiko siirtyä pienimuotoisesta käsityöstä vaatimattomaan pienteollisuuteen. Siihen aikaan yrityksessä meitä oli vain isäni, muutama käsityöläinen ja minä. Edistyminen edellytti puhtaan käsityön rajojen murtamista ja siirtymistä teollisiin menetelmiin. Siitä saimme idean täydentää toimintaamme hevosenjouhen kehruulaitoksella. Ehkäpä meissä oli pieni kipinä, kun perustimme kehruulaitoksen. Tämä tapahtui vuonna 1917, jolloin olin 25-vuotias. Ajankohta oli erikoinen, koska käynnissä oli sota ja raaka-aineiden saatavuus oli erittäin heikkoa. Myös sopivien koneiden löytäminen oli vaikeaa. Olosuhteita ei suinkaan parantanut isäni sairastuminen pian tämän jälkeen. Tilanne näytti epätoivoiselta, mutta meidät västermanlandilaiset tunnetaan sitkeydestämme ja itsepäisyydestämme. Ylpeys esti meitä todennäköisesti luovuttamasta!”

Kolme vuotta sen jälkeen, kun Hästensissä oli päätetty keskittyä sänkyjen valmistukseen ja perustaa oma hevosenjouhen kehruulaitos, yritys osti 20 tonnia hevosenjouhta. Satulamestareille laatu oli tuotteiden valmistuksessa kaikki kaikessa. Spirit of Excellence ohjasi heitä näkemään vallitsevia olosuhteita pidemmälle ja määrittämään laatuvaatimukset itse. He matkustivat eri puolilla maailmaa hankkimassa laadukkaita raaka-aineita. Yksi matkakohde oli Egypti, josta sai laadukkainta hevosenjouhta. Siitä lähtien upeiden arabianhevosten jouhta alettiin kuljettaa Köpingiin, missä se pestiin ja huuhdeltiin tehtaan vieressä virtaavassa puhdas- ja kirkasvetisessä joessa.

Yrityksen laajentuessa Hedin kylä alkoi jäädä pieneksi, ja vuonna 1924 Janson alkoi harkita yrityksen siirtämistä Tukholmaan. Pääkaupungissa oli enemmän asiakkaita, ja kaupungin keskustassa sijaitsevassa Nordiska Kompanietin tavaratalossa Hästensin sänkyjen myynti kävi vilkkaana. Tehtaalle etsittiin paikkaa Tukholman liepeiltä Sundbybergistä, mutta kukoistava romanssi toikin suunnitelmiin muutoksen, ja Hästens muutti Köpingin kaupunkiin. David Jansonin sydämen oli vienyt köpingiläinen Astrid, ja vuotta myöhemmin syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi Solveig. Hästensin pääkonttori on siitä lähtien sijainnut Köpingissä.

Vuonna 1926 yritys alkoi valmistaa myös peittoja ja tyynyjä hienoimmasta untuvasta ja höyhenestä.

1930-luvulla havaittiin, että nukkumiskulttuurissa oli tapahtunut merkittävä muutos. Kun aiemmin monet ihmiset olivat sijanneet itselleen iltaisin vuoteen sohvalle, monet alkoivat nyt sisustaa makuuhuoneita ja hankkia kunnollisia sänkyjä. Hästensin logo rekisteröitiin tavaramerkiksi Ruotsissa 13.1.1935. Tavaramerkki on voimassa edelleen.

1940-luvun puolivälissä tilat alkoivat käydä kasvavalle Hästensille pieniksi, ja yritys suunnitteli toiminnan laajentamista entisestään. Janson halusi paitsi laajentaa toimintaa myös luoda uuden unelmien tehtaan. Vuosikymmenen loppuun mennessä hän oli tavannut Ralph Erskinen, joka tuolloin oli varsin tuntematon arkkitehti. Erskinen tyyli viehätti Jansonia, joka tilasi tältä uuden tehdasrakennuksen suunnitelmat. Tuloksena oli rakennus, joka ei lainkaan muistuttanut perinteistä tehdasrakennusta. Tehdasta kutsuttiinkin alkuun Tivoliksi tyylikkäiden linjojensa ja ilmavien arkkitehtonisten muotojensa vuoksi, ja siitä tuli ruotsalaisen arkkitehtuurin ikoni.

Laadun ja kestävyyden lupauksena Janson myönsi kaikille sängyille 25 vuoden takuun. Tarkoituksena oli valmistaa sänkyjä, joissa oli vähintään yhtä mukava nukkua vielä 25 vuoden jälkeenkin.

Kun Hästens vietti satavuotisjuhlaansa vuonna 1952, kuningas Gustaf VI Aadolf nimitti yrityksen Ruotsin kuningashuoneen hovihankkijaksi. Kuningas vieraili Köpingin tehtaalla seuraavana vuonna, mikä koettiin viralliseksi osoitukseksi yrityksen laadukkaista tuotteista. Samana vuonna Swedish America Line -varustamo osti Hästens sängyt M/S Gripsholm -risteilyalukselleen. Hästensin ensiluokkainen laatu alkoi tulla tunnetuksi.

David Jansonin tytär Solveig toimi yrityksen talousjohtajana vuosien ajan 1900-luvun puolivälissä. Vuonna 1963 hän ja hänen miehensä Jack Ryde siirtyivät yrityksen johtoon. Heitä tukivat Solveig’n nuoremmat sisaret Ethel ja Yvonne. Liiketoiminta kasvoi tasaisesti ja käsitti myös kalusteiden, istuimien ja selkätyynyjen valmistuksen.

Jack Ryde oli kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta ja halusi luoda tuotemerkille oman selkeästi erottuvan ja tunnistettavan kuosin. Hän suunnitteli Hästens Blue Check -ruutukuosin vuonna 1978 ja esitteli sen kalustemessuilla Ruotsissa. Kuosi sai Ruotsin lehdistössä kriittisen vastaanoton. Raikas sinivalkoinen ruutukuosi poikkesi selkeästi 1970-luvun ruskeasta, vihreästä ja oranssista värimaailmasta, eikä sellaista ollut ennen sängyssä nähty. Historia on kuitenkin osoittanut, että valinta oli viisas. Jack Ryde haastoi ja onnistui muuttamaan vallinneen käsityksen sänkyjen perinteisestä ulkonäöstä ja toimivuudesta.

Kymmenen vuotta Blue Check -ruutukuosin esittelyn jälkeen, vuonna 1988, yhtiön johtoon tuli Jan Ryde. Hänen Hästens matkansa on hänen isoisänsä tavoin ollut osittain rakkaustarinan sanelema, sillä hän tapasi kauneimman koskaan näkemänsä tytön, köpingiläisen Anne-Lien. Hän oli päättänyt edistää uraansa Linköpingin teknillisessä yliopistossa, missä hän opetti yritystaloutta ja olisi voinut väitellä tohtoriksi. Hän kuitenkin päätti jättää yliopistoelämän taakseen ja muuttaa takaisin kotiin johtamaan Hästensin liiketoimintaa ja perustamaan perheen.

Tällä hetkellä yksi hänen neljästä pojastaan on jo aloittanut työt perheyrityksessä. Ryden johdossa yritys on keskittynyt entistä tiukemmin ydinliiketoimintaansa ja saanut luonnonmateriaaleista valmistettujen ruudullisten sänkyjen kysynnän huimaan kasvuun.

Vuonna 1995 kuningas Kaarle XVI Gustaf nimitti Hästensin Ruotsin kuningashuoneen hovihankkijaksi toista kertaa yrityksen historian aikana.

Hästensin sänkyjen kysyntä jatkoi kasvuaan, ja vuonna 1998 tehdasta päätettiin laajentaa. Tehtaan laajennuksen suunnittelutyön sai tehtäväkseen arkkitehti Ralph Erskine, joka oli suunnitellut alkuperäisen tehdasrakennuksen 50 vuotta aikaisemmin ja ehtinyt vuosikymmenien aikana kerryttää mainetta.

Jan on luotsannut käsityömestarien perinteet uudelle vuosisadalle, ja pienestä perheyrityksestä alkunsa saanut Hästens toimii nyt 45 maassa Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Sängyt valmistetaan edelleen käsin samoista luonnonmateriaaleista ja yhtä tinkimättömästi kuin Pehr Adolf valmisti ensimmäiset sänkynsä 170 vuotta sitten.